keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

R O A D T R I P

Kansas - South Dakota - Wyoming - Montana - Utah - Arizona - New Mexico - Texas - Kansas

I had one of the most amazing trips of my life. I got to see so many of the places I've had on my bucket list and new places that I didn't even know existed. This country and its nature won't stop taking my breath away. I will always remember this experience. I can't thank my awesome host family enough for taking me with them for this trip. Thank you ❤️


DSC_0012 DSC_0036 DSC_0062 DSC_0081 DSC_0100 DSC_0117 DSC_0131 DSC_0176 DSC_0191 DSC_0197 DSC_0239 DSC_0266 DSC_0276 DSC_0302 DSC_0303 DSC_0320 DSC_0325 DSC_0341 DSC_0346 DSC_0351 DSC_0358 DSC_0373 DSC_0383 DSC_0387 DSC_0397 DSC_0410 DSC_0411 DSC_0416 DSC_0422 DSC_0430 DSC_0450 DSC_0456 DSC_0445

perjantai 20. toukokuuta 2016

Living every moment

Huh, täällä on tapahtunut vaikka ja mitä. Niin paljon on ollut hauskoja juttuja, että vaikka kaikki ansaitsisivat oman postauksensa, nyt oli ensimmäinen hetki hengähtää blogiin pariin ja päätin ottaa nopean läpileikkauksen muutamalta viime viikolta. Pitemmittä puheitta itse asiaan!

Prom
Prom
Prom

Huhtikuun puolessavälissä oli vihdoin ja viimein prom! Nää vuoden isoimmat koulutanssit oli yksi asia, jota olin odottanut innolla jo Suomesta käsin. Vaikka vähän meinasi tulla stressiä mekosta (mun unelmamekko löytyi sitten New Yorkista) ja deitistä (menin lopulta ihan vaan kaverimeiningillä luokkakaverin kanssa, huippupäätös), oli ilta kyllä kaiken odotuksen ja jännityksen arvoinen! Voin oikeasti sanoa, että mulla oli hauskaa koko illan ajan. Härdellihän oli kokonaisuudessaan aika pitkä, kun se alkoi iltapäivällä valokuvilla ja promenadilla, jatkui päivällisellä ja itse dancella ja lopulta vaatteidenvaihdon jälkeen vietettiin koko yö koululla jatkoilla. Koululla oli vaikka mitä hauskaa tekemistä aina photo boothista kahvibaariin ja pingiksestä koripalloon ja televisioiden arvontaan, ja kotiin päästiin vasta aamuviideltä. Vähän oli naatti olo, mutta kertakaikkiaan mahtava päivä! En nyt tiedä että korvasiko wanhat, mutta aika ihana prinsessapäivä silti.


Color Run Color Run Color Run Color Run
Yksi launtai suunnattiin anivarhain Color Runiin! Heidän mainoslauseena on ''happiest 5k on the planet'' ja tää porukka kyllä allekirjoittaa ton väitteen. Viisi kilometria hujahti hetkessä värien keskellä juostessa, etenkin tällä porukalla. Lopuksi oli vielä aivan mieletön after party, joka kyllä varmisti, ettei viimeinenkään neliösenttimetri vartalosta jäänyt maalitta, hahah. Jatkettiin tyttöjen kanssa sushille ja moneen kertaan joku totesi, miten onnellinen tänään onkaan. Huippu tapahtuma ja huiput kaverit :-)

Grad
Viime viikonloppu pyöri täysin graduationin ympärillä. Vaikka en itse karvaaksi pettymyksekseni saanut osallistua, mun sisko kuitenkin valmistui ja meillä oli juhlat sen kunniaksi. Oli kuitenkin tosi kiva nähdä amerikkalainen graduation, taas näitä leffat-vs-reality -juttuja!

track
Viime aikoina on ollut tosi paljon viimeisiä kertoja, kun oon joutunut sydän särkyneenä sanomaan joillekin kavereille hyvästit heidän lähtiessä takaisin kotiin tai kun viimeisenä koulupäivänä amerikkalaisessa high schoolissa tyhjensin mun lokeron ja kävin kiittämässä opettajia. Myös mun yleisurheilukausi tuli päätökseen ihan liian pian. Tää on ollut ehdottomasti mun lempiurheilukausi ja oon saanut tosi hyviä kavereita joukkueesta. On ollut unohtumatonta treenata ja kisata yhdessä, ja oon ollut tosi kiitollinen myös valmentajalle uusien haasteiden tarjoamisesta. Mun kausi loppui valitettavasti aikaisemmin kuin muiden edustusjoukkuelaisten, sillä en pääse osallistumaan osavaltion mestaruuskilpailuihin lomareissun takia. Niimpä vikoissa kisoissa oli vähän tunteet pinnassa, mutta päälimäisenä filiksenä yleisurheilusta jäi kuitenkin onni.

Mukaan on mahtunut myös onnistunut pullataikina, vesisota, loppukokeet, tulevaisuuden sunnittelua, musikaaleja, toisen suomalaisen vaihtarin tapaaaminen ja monia juhlapäiviä. Ainiin, tämäkin tyttö täytti 18 vuotta. Synttäripäivän vietin yu-kisoissa ja viikonloppuna pidin juhlat (siis hei, amerikkalaiset juhlat. Oon edelleen alaikäinen täällä...). Tuntuu hurjalta. Taidan hokea tätä joka postauksessa, mutta aika vaan menee ihan uskomatonta vauhtia. Viime viikot on menty sellaisella nopeudella että vähän päätä huimaa, eikä tää tästä hiljenny. Huomenna lähden perheen kanssa yli kahden viikon roadtripille länteen, mistä oon niin innoissani! Siistejä juttuja tulossa, niistä materiaalia sitten jälkikäteen tännekin. Siihen asti, kivaa kesää kaikille!

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

245/320

2016-04-04 Vaihtovuotta on kulunut yli kolme neljäsosaa ja kotiinpaluu on päivä päivältä lähempänä. Kesäsuunnittelmat ovat täydessä vauhdissa; nyt voidaan jo puhua siitä, kun olen taas Suomessa.

Syksy tuntui menevän hitaasti. Vaikka mulla ei ollut mitään kummempia ongelmia, tuntui, että vaihtovuosi kestäisi loputtomiin ja aina oli aikaa jäljellä tehdä asioita. Joulun, ja etenkin tammikuun, jälkeen päivät ovat kuitenkin alkaneet valua sormien läpi ihan älytöntä vauhtia. Odotin kevään reissuja kuukausitolkulla, mutta ne ovat jo takanapäin ja uudet reissut lähestyvät. Koulua on jäljellä vain muutama viikko, ja lähes jokaiselle viikonlopulle on suunniteltu menoa. Musta tulee täysi-ikäinen reilun viikon kuluttua. Mitä ihmettä?

Ihan rehellisesti sanottuna mulla on laskuri puhelimessa, joka laskee päiviä kotiin. En malta odottaa, että pääsen omaan sänkyyn nukkumaan, halaamaan omaa koiraa, lenkille Ounasvaaralle ja kavereiden kanssa illanviettoon. En malta odottaa, että pääsen ajamaan ajokortin ja puhumaan perheen kanssa joka päivä. Ajatus siitä, että ruisleipä, pussilakanat ja lukio ovat taas osa mun arkea tuntuu ihanalta. Voi Suomi, miten mulla onkaan ikävä.

Mutta. But. 

Samalla tavoin kuin en osannut kuvitella Suomesta lähtemistä, en osaa kuvitella Jenkkien jättämistä. Mun päähän ei vaan mahdu, että muutaman kuukauden päästä joudun jättämään hyvästit mun toiselle perheelle - ja tällä kertaa en tiedä, milloin nähdään uudelleen. En voi uskoa, että high school on pian ohi, enkä pääse enää treeneihin suoraan koulun jälkeen kavereiden kanssa (nyt on menossa yleisurheilukausi, rakastan). Tuntuu oudolta ajatella, etten pysty näkemään mun kavereita milloin haluan, vaan pitää suunnitella reissuja kuukausien päähän ympäri Eurooppaa ja maailmaa. En halua jättää vaihtari-identiteettiä ja englannin puhumista sekä elämää, jossa tapahtuu jännittäviä asioita jatkuvasti. Mun elämä Suomessa on niin... tavallista.

Onneksi tässä on vielä reilut kaksi kuukautta aikaa ottaa kaikki irti elämästä lätäkön tällä puolen. Tuun matkustamaan tosi paljon, mikä ei vois olla yhtään parempi tapa viimeistellä vaihtovuosi. Vaikka mun sydän tulee särkymään lentokentällä, tiedän, että se on ihan okei. Musta tuntuu, että ympyrä tavallaan sulkeutuu, kun mun on aika lähteä. Ja silloin oon valmis lähtemään. Suomi on tuttu ja tavallinen, mutta se on tosi rakas. Pitää vaan tehdä Suomi-elämästäkin jännittävää, minkä ei pitäisi olla mulle hirveän vaikeaa. :-)